Sydämiä, sydämiä...

Viime viikonloppuna olimme Lulun kanssa näyttelyssä Turussa. Olin varannnut meille yhden hengen huoneen, mutta huoneessamme oli parisänky. Pikku päähenkilön hotellitavat tuntien se ei ollut hyvä ajatus, Lulu nimittäin menee hotellissa ensimmäisenä aamuna usein sängyn alle ja sen perässä ryömiminen parisängyn alle ei houkutellut, joten kävin respassa kysymässä huonetta kapeammalla sängyllä ja sellainen onneksi löytyi.

Kun olin saanut kissan huollettua ja ruokaa, vettä ja hiekkalaatikon esille, läksin etsimään itselleni syötävää. Työpäivän jälkeen pari tuntia junassa ja kissan roudausta oli vienyt mehut ja päätin ottaa pizzan huoneeseen, jotta saisin ruokaa nopeasti eikä Lulun tarvitsisi olla huoneessa yksin. Menin hotellin rakennuksessa olevaan ravintolaan ja heti ovella vastaan tuli nuori tarjoilijatyttö, joka otti tilaukseni saman tien. Istuin odottamaan.

Reilu puoli tuntia oli kulunut, kun kysyi ohi kävelevältä tarjoilijalta, kestääkö pizzan tulo vielä kauan. Tyttö sanoi, että vähän on ollut ruuhkaa ja lähti tarkistamaan tilannetta, tuli saman tien takaisin ja sanoi, että se onkin valmis. Annoin hänelle lounassetelin ja pankkikortin ja hetken kuluttua hän totesi, että maksupääte ei toimi, joten vaihdoin pankkikortin seteliin. Tyttö otti lounassetelin ja rahan, viipyi poissa jonkin aikaa ja palasi lopulta vaihtorahan ja lounassetelin kanssa. Kun ihmettelin lounarin kuljettelua, hän kysyi hämmästyneenä, oliko sillä tarkoitus maksaa! Aikaa oli kulunut jo niin kauan, että otin lounarin takaisin ja vedin takin päälle, sitten tartuin pizzalaatikkoon ja totesin, että pizza on aivan kylmä. Se oli unohdettu odottamaan ja se oli ehtinyt jäähtyä. Siinä kohtaa meinasi olla hieman pinna piukalla ja marssin kassalle reklamoimaan kylmän pizzan. Siellä oli hovimestari, joka otti tilanteen haltuun, nouti kokin paikalle ja minulle tehtiin pikavauhtia uusi pizza, sainpa vielä hyvitykseksi 10 €:n lahjakortinkin ravintolaan.

Lauantaina ei menestystä näyttelyssä tullut, hyvät arvostelut kuitenkin, mutta veteraaniluokassa kolmanneksi jääminen pudotti Lulun yhden sijan alemmas rankingissa. Sunnuntaina tuomarimme oli juuri saanut kahvia ja piparin, kun Lulun vuoro tuli. Lulu paineli suorinta tietä kohti pöydän kulmalla ollutta piparia ja tuomari taittoi siitä palan kissalle. Lulu ei ole koskaan osoittanut mitään mielenkiintoa keksejä kohtaan, lukuunottamatta Tuc-suolakeksejä, joihin se on aivan hulluna, mutta nyt se nakerteli piparkakkua hyvin tomerasti. Ensin tuomari sanoi, että sinulle pitää ostaa omat piparit, mutta kun tarkastelimme Lulun vartalon muotoja, totesimme molemmat, että pipareita ei  tämä rouva enempää tarvitse.

Veteraaniluokassa vastassamme oli melkein sama ryhmä kuin lauantainakin, mm. lauantain BIS-veteraani burma ja lauantain BIS-kastraattinaaras korat. Tuomari Vladimir Isakov ei paljon puhunut, eikä juurikaan Luluun koskenut, sanoi vain Amazing ja alkoi täyttää arvosteluseteliä. Hän kirjoitti siihen muutaman sanan ja piirteli sitäkin enemmän sydämiä. Viimeisenkin naaraan arvosteltuaan hän laittoi ne järjestykseen ja tällä kertaa Lulu olikin ykkönen! Vertailussa urosta vastaan tuli takkiin eikä ensimmäistä kertaa tätä upeaa ocicatia vastaan.

Mukava reissu taas kerran ja erityisen mukavaa oli tavata taas lapualainen ystäväni Anne. Turku oli Lulun vuoden viimeinen näyttely, seuraavan kerran matkustetaankin aika paljon kauemmas.

Pikku päähenkilö lepäilee kotona, omassa sängyssä. Huomatkaa hieno tassujen  asettelu.

Tv:stä tuttu Lulu

Osallistuimme Lulun kanssa toissa lauantaina URK:n näyttelyyn Messukeskuksessa. Etukäteen oli tiedossa, että Ylen toimittaja tulee tekemään juttua eurooppalaisista ja haastateltaviksi oli sovittu yhdistyksemme Suomen Eurooppalaiskissarengas ry:n puheenjohtaja Mikko Floréen ja kunniajäsen Riitta Mönkäre.

Kun hain Lulun häkistä arvosteluun, hihaani tarttui toimittaja kameran kanssa ja ihasteli Lulun kaunista turkkia. Kun hän kuuli, että kyseessä on eurooppalainen, hän seurasi meitä, kuvasi Lulua olkapääni yli ja kuvasi myös koko arvostelutilanteen. Hän kuvasi todella paljon materiaalia ja sanoi, että leikkaaja lopulta päättää mitä tulee valmiiseen ohjelmaan. Tänä aamuna tuo ohjelma tuli ulos Ylen aamu-tv:ssä. Lulu näkyy filmissä useaan kertaan ja eurooppalaisia on kuvattu muutenkin todella monipuolisesti. Jos kansalliskissojen esittely meni sivu suun, tästä linkistä sen voi katsoa.

https://areena.yle.fi/1-4294727?autoplay=true

Sukulaisista filmissä vilahtavat ainakin Iorin punatäplikäs poika Feronian Limon ja Lulun veljen Eikan eli Escamillon pojantytär, kilpparitabby Pinkkitassun Bette.

Syntymäpäiväjuhlat

Pikku-Piun Aave Ritari eli Heppu täyttää 20.11.2017 huimat 20 vuotta ja tänään Pikku-Piun kissalassa vietettiin Hepun synttärijuhlia. Päivänsankari on uskomattoman hyvässä kunnossa ikäisekseen, lieneekö osuutta asiaan nuorilla neitosilla, jotka asuvat vanhan herran kämppäkavereina. Heppu on Silmun setä eli Silmun Mosse-isän veli, joten sukulaisilta meni terveiset päivänsankarille.

Pääsin tapaamaan myös Sensein pennut Tiituksen ja Tessan, jotka täyttävät pian 7 kuukautta. Tiitus on todella raamikas ja komea nuori mies ja se poseerasi innokkaammin kuin suloinen siskonsa. Molemmat olivat viime viikonloppuna ensimmäisessä näyttelyssään Messukeskuksessa, kumpikin oli oman tuomarinsa paras pentu ja sisarukset kilpailivat näin BIS-loppukilpailussa toisiaan vastaan. Molemmat saivat myös äänen omalta tuomariltaan, mutta voitto meni kuitenkin burmalle.

Tiitus eli Pikku-Piun Quintus lepäili hetken aloillaan juhlahumun keskellä.

Tiitus on vasemmalla ja Tessa eli Pikku-Piun Quintessa oikealla. Tämän enempää ei Tessa suostunut kuvissa poseeraamaan.

Hurmuripoika Tiitus.

Horoskooppi

En kovasti usko horoskooppeihin enkä niitä juurikaan lue, mutta joku jakoi Anna-lehden kissahoroskoopin Facebookissa ja kävin sen lukemassa. Olisikohan aika muuttaa käsityksiä, ainakin kissahoroskoopin suhteen, sillä niin tarkasti tämä kuvaa 19.7. syntynyttä Lulua:

Rapukissa (21.6.–22.7.) viihtyy rauhallisessa ympäristössä

Rapukissa on herkkä, ujo, suloinen ja lempeä. Rapukissa viihtyy parhaiten hiljaisessa ja rauhallisessa ympäristössä. Melu repii rapukissan hermot riekaleiksi. Jo pieni äänitason nouseminen saa rapukissan kiiruhtamaan kaappiin tai sängyn alle rauhoittumaan.
Rapukissa on hyvin luotettava lemmikki omistajalleen, jonka veroista ei rapukissan mielestä koko maailmasta löydy. Vaikka rapukissa ei nauti tuntemattomien kosketuksesta, omistajan rapsutukset ovat rapukissalle hyvin haluttuja. Rapukissa seurailee omistajaansa taukoamatta ja osaa lukea tätä kuin kirjaa. Jos omistaja on esimerkiksi allapäin, rapukissa on oitis vieressä lohduttamassa.

Olen itsekin horoskoopissa rapu, joten ei ihme, että meillä Lulun kanssa synkkaa!