Kansalliskissa ja Breed BIS

Viime lauantaina oli odotettu Surokin kesänäyttely ja eurooppalaisten Breed BIS. Myös eurooppalaisen valinta Suomen kansalliskissaksi julistettiin lauantaina Hämeenlinnassa.

Perjantai-iltapäivällä ajoimme Hämeenlinnaan auttamaan näyttelyn pystytyksessä. Surokin väki oli tapansa mukaan hyvissä ajoin valmiina ja me vielä laittelimme kissojemme häkkejä lauantaiaamua varten valmiiksi, kun talkooväkeä jo alettiin patistella kotiin. Kaikki tarpeellinen tuli kuitenkin tehtyä

Eurooppalaisia oli ilmoitettu näyttelyyn huikeat 88 kappaletta, suurin piirtein saman verran kuin pentuja rekisteröidään vuodessa. Olimme esittäneet tuomaritoivomuksen Surokille ja se toteutui ja eurooppalaisia arvostelivat Arja Martikainen, Eric Reijers ja Alexey Shchukin. Heidän pöytänsä oli sijoitettu tähden muotoon eurooppalaisten häkkirivien päähän, joten tämänkin asian Surok hoiti erinomaisesti.

Lulun tuomari oli kokenut ja pidetty Eric Reijers, joka käsittelee kissoja erittäin kauniisti. Lähes ensimmäinen kommentti Lulusta oli, että tämän kissan turkki on oikean laatuinen ja että hän näkee sen koskemattakin. Seuraavaksi hän kehui turkin kuntoa ja sanoi "Super grooming, no hair on the table". Kesäaika on turkin kannalta hankala kaikille kissoille, mutta pesu pitää Lulun turkin näyttelykunnossa eikä siitä juurikaan irtoa karvaa. Arvostelusetelissä on kaikkiaan neljä super-sanaa ja muutama sydän, joten kovasti tuomari Lulusta piti.

Tuomarin parhaan valintaan kutsuttiin takaisin useampi kastraattinaaras, mutta muut saivat mennä ja jäljelle jäivät musta Pikku-Piun Kultamuru ja Lulu, joista tuomari totesi, että molempien paikka olisi paneelissa. Tuomari mietti pitkään ja sanoi lopulta: "she (Muru) is more correct but she (Lulu) is more exciting". Lulu seisoi tuomarin pöydällä ja esiintyi parhaansa mukaan ja sivusta seuranneet sanoivat minulle jälkeenpäin, että Lulun ilme ei ollut normaalin nyrpeä. Lopulta paneeliin valittiin Lulu.

Iorin poika Feronian Lemon oli tullut kisaamaan Tanskasta saakka. Poika on vasta reilun vuoden ikäinen ja aivan keskenkasvuinen, mutta valittiin silti punatäplikkäiden värin parhaaksi. Tanskassa ei värin paras -kisoja varsinkaan punatäplikkäille juurikaan tule, joten Lemonin eli Levin omistaja oli todella iloinen voitosta. Tp-valinnassa nuori mies antoi liikaa tasoitusta vanhemmille uroksille eikä tullut valituksi.

IC Feronian Lemon omistajansa Eva Køhlerin sylissä.

Ennen paneelin alkua oli juhlallinen kansalliskissan julkistus. Paikalla oli kansallispukuinen airut, burmillakasvattaja Kaija-Leena Laakso, ja koko halli oli koristeltu sinivalkoisin värein. Tilaisuuden avasi Hämeenlinnan kaupunginhallituksen puheenjohtaja Sari Rautio ja hänen jälkeensä puhui Suomen Kissaliiton varapuheenjohtaja Satu Hämäläinen. Lopuksi puheenvuoron sai Suomen Eurooppalaiskissarenkaan puheenjohtaja Mikko Floréen ja Mikon puheen jälkeen laulettiin vielä yhdessä Maamme-laulu. Tilaisuus oli kaunis, juhlallinen ja varsinkin meitä eurooppalaiskasvattajia liikuttava ja moni yleisössä pyyhki silmiään.

Mikko Floréen puhuu kukat ja kunniakirja käsissään, vieressä kansallispukuinen Kaija-Leena Laakso.

 Kuva Merja Lainio.

 SER-FER lahjoitti kaikille osallistuneille eurooppalaisille kauniin hopeanvärisen mitalin sinivalkoisin nauhoin, jossa etupuolella on yhdistyksen logo ja takana kaiverrus. Koska kaikki ilmoittautuneet kissat eivät olleet paikalla, päätimme lahjoittaa ylijääneet kolme mitalia eurooppalaisia arvostelleille tuomareille ennen paneelin alkua.

Mikko Floréen (selin) palkitsemassa tuomareita mitalein. Vasemmalla on Eric Reijers, keskellä Alexey Shchukin ja oikealla Arja Martikainen. Kuva Merja Lainio.

Paneelissa kastraattinaaraita oli kolme, mutta voitto meni kaikilla tuomariäänillä Pinkkitassun Bettelle, joka voitti myös Breed BIS veteraaniluokan eli oli päivän tuplavoittaja. Kaikki Breed BIS -voittajat Betteä lukuun ottamatta olivat eri kasvattajien kasvatteja, joten mukavasti voitot hajaantuivat.

Lauantai-iltana kotiinlähtiessä sain tilaisuuden kiittää Satu Hämäläistä kauniista sanoista hänen kansalliskissapuheessaan. Hän kertoi olevansa todella onnellinen, että hanke meni Kissaliitossa läpi ja kertoi, että hän teki asiassa aloitteen. Sitä emme tienneet ja kun sunnuntaina eräs useamman mitalin saanut kasvattaja palautti yhden, ojensimme sen Sadulle kiittäen vielä kerran eurooppalaisten puolesta.

Sunnuntaina meillä oli vastassamme samainen Pinkkitassun Bette, joka meni paneeliin. Veteraaneissakin olimme vastakkain, mutta nyt mukana oli myös muita kolmoskategorian kissoja. Tuomari Pia Nyman valitsi Lulun parhaaksi veteraaninaaraaksi ja sitten vertailussa ocicat-urosta vastaan, näyttelyn parhaaksi eli BIS-veteraaniksi.

Veteraanivoittaja esiteltiin paneelissa ja ruusuke oli varsin kookas. Kuvan otti Merja Lainio.

Hikinen ja rankka mutta antoisa oli viikonloppu ja eurooppalaisille jo kolmas Breed BIS -kilpailu. Seuraava SER-FER:n 30-vuotisjuhlavuoden näyttelytapahtuma on erikoisnäyttely marraskuussa ja sinnekin toivottavasti saamme hienon edustuksen eurooppalaisia, Suomen kansalliskissoja!

Vierailulla Tanskassa

Viime keväänä istuin Savoy-teatterissa odottelemassa konsertin alkua, kun puhelimeni soi. En vastannut, vaan laitoin kännykän äänettömälle. Ennen väliaikaa reppu sylissäni tärisi vielä neljä kertaa ja ajattelin, että nyt on jollakulla hätä. Väliajalla tarkistin saapuneen tekstiviestin, joka oli tanskalaiselta ystävältäni Evalta. Tekstasin hänelle, että olen varattu vielä parin tunnin ajan, mutta soitellaan sen jälkeen.

Tanskasta oli tulossa Suomeen astutettavaksi ruskeatabby eurooppalaisnaaras nimeltään Wehnert's Vega. Evan asia koski Vegan tytärtä Dollieta, jolla myös oli alkanut juoksu ja toiveena oli, että sillekin pitäisi löytyä sulhanen Suomesta. Tilannetta hankaloitti se, että Vega oli tulossa Suomeen jo seuraavana iltana. Eva pyysi minulta ehdotuksia leikkamattomista kolleista, jotka voisivat tulla kysymykseen.

Kävimme läpi muutamia ehdokkaita ja hänen toivomuksestaan laitoin yöllä viestiä Pinkkitassun kasvattajalle ja kysyin, olisiko hänen kasvateissaan leikkaamattomia uroksia. Sopiva ehdokas löytyikin ja tytöt kävivät testeissä seuraavana aamuna ja illalla saapuivat omistajansa kanssa Helsinki-Vantaalle. Sieltä toinen tytöistä jatkoi matkaa Katinhännän kissalaan Katinhännän Time Detective Steelen ja toinen Pinkkitassun Benjaminin luo Kirkkonummelle. Häät sujuivat esimerkillisen hienosti molemmissa paikoissa ja n. viikkoa myöhemmin kissat palasivat Tanskaan suomalaisen tuomarioppilaan mukana.

Molemmat tytöt synnyttivät pentueensa samaan aikaan, pennut syntyivät kuulemma vuorotellen molemmille emoille. Vega sai Teräksen kanssa 6 pentua ja Dollie Sisun kanssa 5, joten hyvin tuloksekas oli matka ollut. Emot myös hoitivat ja hoitavat edelleen pentunsa yhdessä. Yksi Vegan tytöistä oli muita pienempi ja kasvoi suuressa porukassa huonommin, mutta sille löytyi sijaisemo ja sen luona pentu kasvaa ja kehittyy hyvin.

Eilen läksimme kolmen naisen voimin Tanskan Horsensiin pentuja katsomaan. Liput oli ostettu jo kesäkuussa, mutta Katinhännän kissalan nuori Ilona panttasi synnytystään niin kauan, että vasta keskiviikkona iltapäivällä matkaan pääsymme varmistui. Lento lähti aamuseitsemältä ja treffit oli sovittu puoli kuudeksi. Kyytiä ei kuulunut ja kävi ilmi, että kuskimme oli nukkunut pommiin. Läksimme kohti lentokenttää vasta aamukuuden jälkeen tuli hännän alla ja ehdimme kuin ehdimmekin lennolle. Kööpenhaminassa noudimme etukäteen varatun vuokra-auton, joka pienen Escortin sijaan olikin iso Qashqai ja sillä matka taittui mukavasti. Alkuun meillä oli hieman ongelmia navigaattorin kanssa ja toinen pulma oli löytää oikea uloskäynti parkkihallista, mutta matkaan päästiin.

Matkalla ylitimme Ison-Beltin sillan, joka oli hyvin vaikuttava. Siltamaksu hoitui autovuokraamosta mukaan saadulla laitteella, jonka kanssa saimme ajaa suoraan vihreää linjaa tarvitsematta pysähtyä maksamaan.

Horsensiin saavuimme vähän ennen puoltapäivää ja läksimme hetkeksi katselemaan kaupunkia. Horsens on vanha kaupunki, se on perustettu jo n. vuonna 1100 luostarien vaikutuspiiriin ja kaupunkia koskevia kaupallisia asiakirjoja on tallessa 1400-luvulta alkaen. Asukkaita on n. 50 000. Keskustassa oli viehättäviä vanhoja taloja ja vireä kävelykatu, jonka varrelta löytyi kaikenlaista houkutusta.

Seuraavaksi ajoimme Wehnert's-kasvattajan luokse pentuja tapaamaan. Susanne ja Claus Wehnert kasvattavat eurooppalaisten lisäksi pyhiä birmoja ja kissoja oli talossa aika lauma. Takapiha on aidattu ja kissat saavat vapaasti ulkoilla siellä. Pennut olivat yläkerrassa päiväunilla kun saavuimme perille ja saimme hetken ihastella niitä, kun ne loikoilivat rauhallisesti paikoillaan. Meno on villiä, kun 10 saman ikäistä eurooppalaispentua aloitti riehumisen ja mukana oli vielä muutama vähän vanhempi birmanpentukin. Pentujen katsastuksen jälkeen Susanne ja Claus tarjosivat meille ja Evalle lounaan puutarhansa perällä olevalla katetulla terassilla ja meillä oli tilaisuus tutustua isäntäväkeemme paremmin.

Yksi pentu kummastakin pentueesta. Emot ovat molemmat tabbyja ja toinen isä on tiikeri ja toinen tabby, joten Vegan ja Teräksen pennut ovat täplikkäitä/tiikereitä ja Dollien ja Sisun pennut tabbyja.

Wehnert's Lighthouse jää kasvattajalle ja hänellä on suuria odotuksia sen suhteen. Pentu näyttää todella hienolta niin tyypin, värin kuin kuvionkin puolesta.

Kuvaaja tuli häiritsemään kaveruksia kesken leikin.

Iltapäivällä läksimme ajamaan takaisin Kööpenhaminaan ja olimmekin perillä hyvissä ajoin ennen koneen lähtöä. Lentoa viivästytti parikymmentä minuuttia yksi puuttuva matkustaja, jonka laukku oli pakattu ruumaan, mutta tilanne selvitettiin ja pääsimme matkaan. Lentokentän parkkihallissa etsimme vielä väsyneinä autoa ja kotona olimme puolenyön jälkeen. Reissu oli oikein kiva ja kaikki sujui lopulta hyvin. Oli erityisen mukavaa tutustua Wehnert's-kasvattajaan, joka oli oikein tyytyväinen pentuihinsa ja kiitteli meitä suomalaisia sujuvasta yhteistyöstä.

Onnea Lulu!

Tänään on juhlapäivä, kun Lulu täyttää 11 vuotta! Lulu syntyi 19.7.2006 aamulla 7.45 ja painoi 106 g eli hyvin oli kokoa jo silloin.

Tänään on pötkötelty vierekkäin (kuten joka päivä), syöty katkarapuja ja leikitty sulilla. Taka-ajatuksena oli saada sulan avulla otettua päivänsankarista kunnollinen potretti, mutta ainahan sitä voi suunnitella.

Onnea myös Lulun sisaruksille Eikalle ja Stinalle!

Sulkaleikki kiinnostaa aina!

Ihana Lulu tänään 11 v.

Onnea Loitsu!

Meidän Loitsu täyttää tänään 15 vuotta, sylintäydeltä onnea tytölleni! Loitsu on viralliselta nimeltään Kuutuulen Fiksu ja väriltään ruskeatäplikäs. Katkarapuja oli tarkoitus syödä synttärikakuksi, mutta säästetään ne ensi viikkoon seuraaville synttäreille, joiden päivänsankari ei syö lihaa, ja Loitsu ja kumppanit saavat tänään ruuaksi toista herkkua, sydäntä.

Pikku Loitsu luovutusikäisenä lähes 15 vuotta sitten. Ensimmäisenä päivänä uudessa kodissa pelotti niin paljon, että kuvia ei saatu, mutta jo toisena päivänä meno oli näin rentoa.

Loitsu 15-vuotispäivänään.

Mieleenpainuva

Eilen Kes-Kisin näyttelyssä Jämsässä veteraaniluokan arvosteli Helene Reiter. Heti Lulun nähdessään hän sanoi, että on nähnyt tämän kissan ennenkin. Kun ihmettelin, miten hän voi sen muistaa (hän on arvostellut Lulun kerran lähes vuosi sitten), hän sanoi, että kun hän näkee oikein hienon kissan, hän muistaa sen kyllä.

Tuomarilla oli oppilas ja Lulun turkkia ihastellessaan he halusivat tarkistaa turkista tulevan pistemäärän ja avasivat tabletilla rotumääritelmän. Sitä tutkittuaan molemmat totesivat, että rotumääritelmä olisi voitu kirjoittaa Lulua katsellen ja tuomarin mielestä Lulussa ei ole mitään korjattavaa. Lulu voittikin vastassaan olleen SW-burman ja sitten vielä parhaan uroksen, joka oli ruskea marmoritabby bengali, joten Lulu oli näyttelyn BIS-veteraani. Arvosteluseteliin tuomari kirjoitti: "What a fantastic typie EUR ❤ lovely + sweet". Lovely ja sweet oli tuomarikin meidän mielestämme, ihanaa kuulla, että eurooppalainen on hänelle noin mieleenpainuva kissa.

Lulu poseerasi sunnuntaina pokaalin ja upean ruusukkeen kanssa, kun jaksoi päiväunilta herätä.

Pikku sukulaisia

Reilu viikko sitten ajoimme pentuekatselmusta suorittamaan Turun seudulle. Sinne syntyi huhtikuun lopulla Lumihelmen I-pentue, jonka emo, Lumihelmen Glissando, on meidän Voiton, Casimirrin Ganadorin, tyttären tytär. Pentuja on neljä, kaksi hopeatabbypoikaa, hopeatabbytyttö ja mustasavutyttö. Reippaita olivat lapset ja vauhdikkaita ja kuvata oli tarkoitus, mutta taas vain muutama kuva onnistui edes jollain lailla.

Muut olisivat poseeranneet useammankin kuvan verran, mutta pienellä mustasavulla oli muita kiireitä. Hetkeksi kuitenkin asettui aloilleen.

Tytöt punaisessa

ja pojat sinisessä pesässä, toinen poseeraa ja toinen yrittää ottaa petiä hengiltä.

Mukava sunnuntaipäivä hyvässä seurassa ja aina on ihanaa tavata omien kasvattien jälkeläisiä. Kiitos Lumihelmen kasvattajalle ja pentujen sijoituskodin väelle vieraanvaraisuudesta!