maanantai 20. helmikuuta 2017

Jäinen Kokkola

Viime viikonlopun olimme Lulun kanssa näyttelyssä Kokkolassa. Läksimme matkaan junalla jo perjantaina puolenpäivän jälkeen ajatuksena matkustaa kaikessa rauhassa, mutta junan lemmikkivaunu oli täynnä. Koska erillistä lemmikkitilaa ei lemmikkivaunuissa lisämaksusta huolimatta ole, koiria ja kissojen kuljetusbokseja oli käytävän täydeltä. Lulu on hyvähermoinen ja rauhallinen daami, mutta kun kaksi pientä koiraa alkoi leikkiä käytävällä Lulun boksin edessä, katsoin parhaaksi nostaa boksin syliin kiihkeimmän leikin ajaksi.

Kokkolassa tarkoitus oli hotelliin kirjautumisen jälkeen lähteä katselemaan vanhaa kaupunkin, Neristania. Kaupunki oli kuitenkin niin jäässä, kadut aivan kiilsivät sileinä, että en uskaltanut lähteä kapeille kaduille liukastelemaan.
Illalla kävin vielä viemässä kaksi kantamusta näyttelypaikalle, että aamulla selviäisin jalkaisin yhdellä kertaa Lulun ja loppujen tavaroiden kanssa. Näyttelyn pystytystalkoissa vastaanotto oli kaikkea muuta kuin ystävällinen, mutta jäin siitä huolimatta hetkeksi talkoisiin näyttelyä rakentamaan.

Lauantain tuomarimme Elin Hoffner piti Lulusta kuten ennenkin on tehnyt, mutta nominoi kuitenkin koratin, josta tuli kategorian paras kastraattinaaras. Veteraaniarvostelussa vastassa oli kova joukko, mm. Kissaliiton rankingin sen hetken neljä parasta veteraania. Naaraita oli kolme ja uroksia viisi. Tuomari Sirpa Lindelöf valitsi Lulun parhaaksi naaraaksi naureskellen sen asenteelle ja paras uros oli komea ja voitokas ocicat. Näitä kahta hän vertasikin pitkään, nosti kissat vuorotellen pöydälle ja mietti miettimistään. Lopulta hän sanoi tekevänsä päätöksen sydämellään ja valitsi Lulun voittajaksi eli Lulu oli BIS-veteraani! Palkintojen jaossa oli vielä sekaannus, kun voittajaksi kuulutettiin ocicat. Sihteeristössä oli tuomarin ilmeisen sekavat merkinnät tulkittu väärin, mutta asia tarkistettiin tuomarilta ja Lulu palkittiin voittajana.

Sunnuntaina meillä oli tuomarina edelliseltä päivältä tuttu Sirpa Lindelöf, jota Lulun asenne edelleen huvitti ja hän kirjoitti yleisvaikutelmakseen "coolest lady today". Hän myös nominoi Lulun, mutta paneelissa voitto meni samalle koratille kuin lauantainakin. Veteraanituomarimme oli Laura Scholten, joka ei ennen ole Lulua arvostellut. Hän tajusi vasta kissan ollessa pöydällä sen olevan naaras ja hämmästyi kovasti, Lulu kun on varsin kookas tyttö. Hän sanoi, että Lulusta näkee sen esiintyvän vain omistajan mieliksi ja nauroi, että olisipa kiva kuulla, kuinka se mielessään noituu tuomareille. Tuomarioppilas sanoi pitävänsä siitä, että kissalla on ilmeikkäät silmät ja hän myös otti kuvan Lulusta. Veteraaninaaraita oli paikalla kaksi ja Lulu hävisi kilpailijalleen liian cobbyn tyyppinsä vuoksi.

Lulu valmistautuu yöpuulle hotellissa. Ilmeikkäät silmät eivät protestoi lainkaan.
Kotimatkalla junan lemmikkivaunu oli vähintään yhtä täysi kuin menomatkallakin. Vaunussa oli kissojen ja koirien lisäksi kani sekä 10 viikon ikäinen vauva, joka toi oman lisänsä vaunun äänimaailmaan ja taisimme Lulun kanssa molemmat olla helpottuneita päästyämme kotiin.

Kokkolassa tapasin pitkästä aikaa ystäväni Annen, joka omistaa Essun pojan Voiton eli CH Casimirrin Ganadorin. Voitto ei näyttelyissä viihdy, mutta on kotona varsinainen isäntämies. Alla on tuore kuva 7-vuotiaasta Voitosta, joka näyttää melkeinpä pentumaisen nuorekkaalta.

Voitto osallistuu emännän aamutoimiin, kuva Anne Pajala.


lauantai 11. helmikuuta 2017

Vapaapäivä

Lauantaina loikoillaan pitkään ja sen jälkeen on aikaa leikkiä. Näyttelystä ostettu sulkalelu on kaikkien kissojen ehdoton suosikki ja meno on välillä sen kanssa villiä. Silmu vallan villintyi ja pinkaisi lopulta kiipeilypuun mökkiin riehumaan ja Lulu totesi vuoronsa koittaneen. Kuvat on otettu kännykällä sulka toisessa kädessä heiluen, joten kuvien laatu ei ole hyvä.


Kuka siellä on?
 
Ole nyt sitten, kunhan muistat kuka täällä on pomo.




Mun vuoro vihdoin!


Meillä on myös kasvatettu ruohoa kissoille. On kokeiltu kauraa, maissia ja viimeisimpänä ohraa. On kylvetty reilusti, peitelty ja kasteltu. Lopputulos on aina sama - vähän toistakymmentä kortta nousee mullasta. Kaikissa aikaisemmissa kodeissa on ruoho kasvanut, täällä ei. Onneksi kaupasta saa ostaa valmista vehnänorasta.

Tässä kasvaa kissoille ohraa. Kokonaista 12 kortta. Siemeniä ei ole opetettu uimaan, vaan kuva on otettu heti kastelun jälkeen.



sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Kertausta

Sain viimeisen päivityksen kotisivujeni uutisiin tehtyä viime heinäkuussa, joten seuraavassa kerron Casimirrien kuulumisia sen jälkeen.

Elokuussa kävimme kahden naisen ja kolmen kissan kokoonpanolla Tukholmassa Järvan näyttelyssä. Lauantain tuomarimme Glenn Sjöbom mietti nominoinnissa pitkään Lulun ja sinisen burman välillä ja päätyi lopulta nominoimaan burman. Hän antoi kuitenkin Lululle Domarens hjärtekatt -ruusukkeen ja veteraaniluokassa valitsi Lulun BIS-veteraaniksi.











Sunnuntaina Lulu sai valtavan hyvän arvostelun Veikko Saarelalta, joka myös nominoi Lulun. Paneelissa oli kaksi kastraattinaarasta ja tuomareiden äänet menivät 1-1, mutta ratkaisevaksi tuomariksi pyydetty Ulrika Eriksson valitsi voittajaksi saman britin, jonka on ennenkin arvioinut Lulua paremmaksi. Kolmannen kerran peräkkäin Lulu valittiin Järvan näyttelyn parhaaksi eurooppalaiseksi ja Sonja Gustavssonin kiertopalkinnon saajaksi.

Sunnuntaina, kun jo pakkailimme tavaroita kotimatkaa varten, eräs rouva tuli esittäytymään, kertoi olevansa Sonja Gustavssonin tytär ja että oli todella iloinen, että juuri Lulu voitti hänen äitinsä muistopalkinnon tänäkin vuonna. Se oli koko viikonlopun kohokohta!

Joulukuussa kävin tapaamassa muutamaa synttäreitään juhlinutta kasvattiani. Ensin vuorossa oli Casimirrin Goneril eli Alma, joka täytti 7 vuotta 16.12.2016. Synttäreillä oli tänäkin vuonna maistuvat tarjoilut ja hyvää seuraa.
Päivänsankari Alma poseeraa, tarkkana on syytä olla kun kuvataan!
Seuraavana vuorossa olivat Casimirrin Iorin eli Hulin 2-vuotispäivät, joita vietettiin joulun jälkeen, vaikka oikea merkkipäivä oli 16.12.2016. Hulilla oli takanaan jännittävä vuosi, koska se tuli neljän komean pojan isäksi toukokuussa. Tämä pentue jäi Hulin ainoaksi, koska poika siirtyi vuoden aikana konsulttikerhoon. Nyt 2-vuotiaana lihaksia on tullut niskan ja pepun välillekin ja myös kontrasti on parantunut ja Huli onkin todella komea nuori mies.

Komea Huli seurasi tarkkaan huiskun liikkeitä.
Hulin kaverina samassa kodissa elää "isoveli" Casimirrin Fidelio eli Vili, joka on Lulun poika. Vili täytti elokuussa 8 vuotta ja seurusteli kasvattajan kanssa, vaikka onkin rauhallisempi kuin nuoriherra Huli.

Kyllä lelut vähän vanhempaakin herraa kiinnostavat!
Tammikuun 3. päivä Casimirrin eurooppalaisten kantaemo Silmu eli IC Pikku-Piun Gilda täytti 12 vuotta. Silmu on kevyt pieni keijukainen, joka ei tunge esille, mutta haluaa oman osansa huomiosta. Silmu tulee toimeen kaikkien kanssa eikä koskaan osallistu mihinkään kiistoihin tai huutokilpailuihin, vaan vetäytyy kauemmas ja odottaa tilanteen rauhoittumista. Kun näyttelytuliaisina saatu sulka heilahtaa, Silmusta löytyy vauhtia ja tulisuutta ja on todella ilo nähdä vanhan rouvan leikkivän hurjasti. Silmu on valtavan suloinen ja ihana ja helppo kissa ja sillä on toivottavasti vielä paljon vuosia edessään!

Suloisen Silmun poseeraus 12-vuotispäivänään.


lauantai 4. helmikuuta 2017

Blogiopiskelua

Casimirrin kotisivujen uutisia ei ole voinut viime kesän jälkeen päivittää ja muutama kasvatin omistaja on jo kohteliaasti huomautellut kuulumisten puutteesta. Eri vaihtoehdoista päätin aloittaa kuulumisten päivittämisen blogiin ja ilmoittauduin blogikurssillekin, mutta sieltä en saanut tarvittavaa innostusta, joten käännyin ystäväni Naukulan mamman puoleen. Erinäisten seikkailujen jälkeen (kannettava unohtui kotiin) pääsin Naukulaan täsmäoppiin ja alan päästä jyvälle. Toivottavasti saan jatkossa kuulumisia ja kuvia luettavaksenne vähän useammin.


Lulun kanssa Rurokin näyttelyssä elokuussa, jossa
 Lulu oli tuomarin paras kastraattinaaras. Kuvan meistä otti Merja Lainio