sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Naapurin lapset

Meidän naapuriin syntyi 8 viikkoa sitten eurooppalaispentue, joiden emon takaa neljännessä polvessa löytyy Lulun veli Eikka eli Casimirrin Escamillo. Sukulaisia siis, vaikka aika kaukaa, mutta naapurissa kuitenkin ja pentujen kanssa samassa huushollissa asuu Eikan poika Mikki, joten Casimirrien kuulumisia nämäkin saavat nyt olla. Pentue on Pinkkitassun O-pentue ja lisätietoa löytyy Pinkkitassun kasvattajan sivuilta http://pinkkitassun.fi/syntynyt-o-pentue.html.

Pentuja on viisi, neljä tyttöä ja yksi poika. Kaikki pennut ovat tiikerikuvioisia, poika on punainen ja tytöistä kaksi kilppareita hopealla ja kaksi ilman hopeaa. Reippaita ja pontevia ovat kaikki, mutta minun suosikkini on alusta asti ollut pyöreäpäinen ja isosilmäinen Ofelia (ilman hopeaa). Eilen kun kävin pentuja katsomassa, oli joulukuun iltapäivä ja valoa vähän, joten kuvat eivät ole erityisen hyviä.




tiistai 28. marraskuuta 2017

Sydämiä, sydämiä...

Viime viikonloppuna olimme Lulun kanssa näyttelyssä Turussa. Olin varannnut meille yhden hengen huoneen, mutta huoneessamme oli parisänky. Pikku päähenkilön hotellitavat tuntien se ei ollut hyvä ajatus, Lulu nimittäin menee hotellissa ensimmäisenä aamuna usein sängyn alle ja sen perässä ryömiminen parisängyn alle ei houkutellut, joten kävin respassa kysymässä huonetta kapeammalla sängyllä ja sellainen onneksi löytyi.

Kun olin saanut kissan huollettua ja ruokaa, vettä ja hiekkalaatikon esille, läksin etsimään itselleni syötävää. Työpäivän jälkeen pari tuntia junassa ja kissan roudausta oli vienyt mehut ja päätin ottaa pizzan huoneeseen, jotta saisin ruokaa nopeasti eikä Lulun tarvitsisi olla huoneessa yksin. Menin hotellin rakennuksessa olevaan ravintolaan ja heti ovella vastaan tuli nuori tarjoilijatyttö, joka otti tilaukseni saman tien. Istuin odottamaan.

Reilu puoli tuntia oli kulunut, kun kysyi ohi kävelevältä tarjoilijalta, kestääkö pizzan tulo vielä kauan. Tyttö sanoi, että vähän on ollut ruuhkaa ja lähti tarkistamaan tilannetta, tuli saman tien takaisin ja sanoi, että se onkin valmis. Annoin hänelle lounassetelin ja pankkikortin ja hetken kuluttua hän totesi, että maksupääte ei toimi, joten vaihdoin pankkikortin seteliin. Tyttö otti lounassetelin ja rahan, viipyi poissa jonkin aikaa ja palasi lopulta vaihtorahan ja lounassetelin kanssa. Kun ihmettelin lounarin kuljettelua, hän kysyi hämmästyneenä, oliko sillä tarkoitus maksaa! Aikaa oli kulunut jo niin kauan, että otin lounarin takaisin ja vedin takin päälle, sitten tartuin pizzalaatikkoon ja totesin, että pizza on aivan kylmä. Se oli unohdettu odottamaan ja se oli ehtinyt jäähtyä. Siinä kohtaa meinasi olla hieman pinna piukalla ja marssin kassalle reklamoimaan kylmän pizzan. Siellä oli hovimestari, joka otti tilanteen haltuun, nouti kokin paikalle ja minulle tehtiin pikavauhtia uusi pizza, sainpa vielä hyvitykseksi 10 €:n lahjakortinkin ravintolaan.

Lauantaina ei menestystä näyttelyssä tullut, hyvät arvostelut kuitenkin, mutta veteraaniluokassa kolmanneksi jääminen pudotti Lulun yhden sijan alemmas rankingissa. Sunnuntaina tuomarimme oli juuri saanut kahvia ja piparin, kun Lulun vuoro tuli. Lulu paineli suorinta tietä kohti pöydän kulmalla ollutta piparia ja tuomari taittoi siitä palan kissalle. Lulu ei ole koskaan osoittanut mitään mielenkiintoa keksejä kohtaan, lukuunottamatta Tuc-suolakeksejä, joihin se on aivan hulluna, mutta nyt se nakerteli piparkakkua hyvin tomerasti. Ensin tuomari sanoi, että sinulle pitää ostaa omat piparit, mutta kun tarkastelimme Lulun vartalon muotoja, totesimme molemmat, että pipareita ei  tämä rouva enempää tarvitse.

Veteraaniluokassa vastassamme oli melkein sama ryhmä kuin lauantainakin, mm. lauantain BIS-veteraani burma ja lauantain BIS-kastraattinaaras korat. Tuomari Vladimir Isakov ei paljon puhunut, eikä juurikaan Luluun koskenut, sanoi vain Amazing ja alkoi täyttää arvosteluseteliä. Hän kirjoitti siihen muutaman sanan ja piirteli sitäkin enemmän sydämiä. Viimeisenkin naaraan arvosteltuaan hän laittoi ne järjestykseen ja tällä kertaa Lulu olikin ykkönen! Vertailussa urosta vastaan tuli takkiin eikä ensimmäistä kertaa tätä upeaa ocicatia vastaan.

Mukava reissu taas kerran ja erityisen mukavaa oli tavata taas lapualainen ystäväni Anne. Turku oli Lulun vuoden viimeinen näyttely, seuraavan kerran matkustetaankin aika paljon kauemmas.


Pikku päähenkilö lepäilee kotona, omassa sängyssä. Huomatkaa hieno tassujen  asettelu.

maanantai 20. marraskuuta 2017

Tv:stä tuttu Lulu

Osallistuimme Lulun kanssa toissa lauantaina URK:n näyttelyyn Messukeskuksessa. Etukäteen oli tiedossa, että Ylen toimittaja tulee tekemään juttua eurooppalaisista ja haastateltaviksi oli sovittu yhdistyksemme Suomen Eurooppalaiskissarengas ry:n puheenjohtaja Mikko Floréen ja kunniajäsen Riitta Mönkäre.

Kun hain Lulun häkistä arvosteluun, hihaani tarttui toimittaja kameran kanssa ja ihasteli Lulun kaunista turkkia. Kun hän kuuli, että kyseessä on eurooppalainen, hän seurasi meitä, kuvasi Lulua olkapääni yli ja kuvasi myös koko arvostelutilanteen. Hän kuvasi todella paljon materiaalia ja sanoi, että leikkaaja lopulta päättää mitä tulee valmiiseen ohjelmaan. Tänä aamuna tuo ohjelma tuli ulos Ylen aamu-tv:ssä. Lulu näkyy filmissä useaan kertaan ja eurooppalaisia on kuvattu muutenkin todella monipuolisesti. Jos kansalliskissojen esittely meni sivu suun, tästä linkistä sen voi katsoa.

https://areena.yle.fi/1-4294727?autoplay=true

Sukulaisista filmissä vilahtavat ainakin Iorin punatäplikäs poika Feronian Limon ja Lulun veljen Eikan eli Escamillon pojantytär, kilpparitabby Pinkkitassun Bette.

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Syntymäpäiväjuhlat

Pikku-Piun Aave Ritari eli Heppu täyttää 20.11.2017 huimat 20 vuotta ja tänään Pikku-Piun kissalassa vietettiin Hepun synttärijuhlia. Päivänsankari on uskomattoman hyvässä kunnossa ikäisekseen, lieneekö osuutta asiaan nuorilla neitosilla, jotka asuvat vanhan herran kämppäkavereina. Heppu on Silmun setä eli Silmun Mosse-isän veli, joten sukulaisilta meni terveiset päivänsankarille.

Pääsin tapaamaan myös Sensein pennut Tiituksen ja Tessan, jotka täyttävät pian 7 kuukautta. Tiitus on todella raamikas ja komea nuori mies ja se poseerasi innokkaammin kuin suloinen siskonsa. Molemmat olivat viime viikonloppuna ensimmäisessä näyttelyssään Messukeskuksessa, kumpikin oli oman tuomarinsa paras pentu ja sisarukset kilpailivat näin BIS-loppukilpailussa toisiaan vastaan. Molemmat saivat myös äänen omalta tuomariltaan, mutta voitto meni kuitenkin burmalle.

Tiitus eli Pikku-Piun Quintus lepäili hetken aloillaan juhlahumun keskellä.


Tiitus on vasemmalla ja Tessa eli Pikku-Piun Quintessa oikealla. Tämän enempää ei Tessa suostunut kuvissa poseeraamaan.

Hurmuripoika Tiitus.

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Horoskooppi

En kovasti usko horoskooppeihin enkä niitä juurikaan lue, mutta joku jakoi Anna-lehden kissahoroskoopin Facebookissa ja kävin sen lukemassa. Olisikohan aika muuttaa käsityksiä, ainakin kissahoroskoopin suhteen, sillä niin tarkasti tämä kuvaa 19.7. syntynyttä Lulua:

Rapukissa (21.6.–22.7.) viihtyy rauhallisessa ympäristössä

Rapukissa on herkkä, ujo, suloinen ja lempeä. Rapukissa viihtyy parhaiten hiljaisessa ja rauhallisessa ympäristössä. Melu repii rapukissan hermot riekaleiksi. Jo pieni äänitason nouseminen saa rapukissan kiiruhtamaan kaappiin tai sängyn alle rauhoittumaan.
Rapukissa on hyvin luotettava lemmikki omistajalleen, jonka veroista ei rapukissan mielestä koko maailmasta löydy. Vaikka rapukissa ei nauti tuntemattomien kosketuksesta, omistajan rapsutukset ovat rapukissalle hyvin haluttuja. Rapukissa seurailee omistajaansa taukoamatta ja osaa lukea tätä kuin kirjaa. Jos omistaja on esimerkiksi allapäin, rapukissa on oitis vieressä lohduttamassa.

Olen itsekin horoskoopissa rapu, joten ei ihme, että meillä Lulun kanssa synkkaa!

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Tui-tui ja kumppanit

Tänään vierailin Feronian kissalassa tapaamassa Iorin lapsenlapsia, Feronian N2-pentuetta. Pentujen isä on Iorin poika Elmeri eli Feronian Limon, josta on kuvia edellisessä postauksessa.

Pennut ovat kuusiviikkoisia ja aivan syötävän suloisia. Tapasin ne ensimmäisen kerran pari viikkoa sitten, mutta silloin kamera ei ollut mukana. Silloin, astuessani pentuhuoneeseen, minua tuli vastaan pikkuinen punainen tyttö jutellen kovaan ääneen ja olin kerrasta aivan myyty. Tänään ihmettelimme tytön väriä peräti neljän kasvattajan voimin, mutta oli väri mikä vain, tyttö on aivan mahtava tyyppi!

Pentueessa on kaksi poikaa, ruskeatäplikäs ja puna(hopea)tabby, sekä kolme tyttöä, kilpparitabby, punatäplikäs ja yksivärinen punainen.

Puna(hopea)tabby poika ja lelu, joka sai kovaa kyytiä.
Ruskeatäplikäs poika, oikea hurmuri ja mitkä täplät!
Kilpparitabby tyttö turkki peuhaamisesta pörrössä, ihanan tyyppinen pentu.
Punatäplikäs tyttö muistuttaa pennuista eniten ilmeeltään isoisäänsä Ioria.
Pieni punainen ihanuus, valloittava pieni kissaneiti. Tui-tui
Vielä toinen kuva uuvahtamaisillaan olevasta pikkumiehestä.
Ryhmäkuvat olivat joko epätarkkoja tai pennut livistivät tiehensä, tämä ainut onnistunut on melkoinen korvaviidakko.

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Iorin poikaa kannustamassa

Eilen kävin turistina Rurokin näyttelyssä Vantaalla tervehtimässä Iorin punatäplikästä poikaa Feronian Limonia eli  Elmeriä. Olen nähnyt pojan viimeksi pentuluokkaikäisenä ja kovasti on Elmeri kehittynyt. Se on nyt vähän reilun vuoden ikäinen ja jo hyvän kokoinen uros. Turkki on oikean laatuinen ja täplät ja kontrasti hienot. Parasta pojassa kuitenkin on sen ilme, sillä on todella kaunis ja harmoninen pää. Elmeri käyttäytyi edukseen, oli rauhallinen ja esiintyi hyvin ja niinpä tuomari Anne Veland nominoi sen. Olipa mukavaa olla kannustamassa oman kasvatin jälkeläistä paikan päällä!

Suloinen Elmeri otti näyttelyn rauhallisesti oman emännän sylissä.


Elmerin täplät ja kontrasti näkyvät hyvin arvosteluvuoroa odotellessa.

Vähän poikaa alkuun jännitti tuomarin pöydällä, mutta arvostelu sujui silti mallikkaasti.