sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Asenne kohdallaan



Kuva Merja Lainio

Ery-Sydin näyttelyssä tänään Vermossa Lululla oli hyvä päivä. TP-valinnassa viivyttiin tosi kauan, kun tuomari ei osannut valita parasta neljästä kastraattinaaraastaan, voiton vei lopulta britti.

Bobby Funkin arvostelussa Lulua tarkasteltiin joka puolelta. Kuva Merja Lainio.

Vähän jo alkaa tympiä tämä kopelointi. Kuva Merja Lainio.

Lulu välttelee aina katsekontaktia vieraiden ihmisten kanssa, tässä tuomaria kiinnostavammat olivat yläpuolella olevat portaat. Tuomaria hieman nauratti Lulun tiukan välinpitämätön asenne. Kuva Merja Lainio.

Heti tilaisuuden tullen Lulu painautuu kuin magneetin vetämänä mammaa vasten. Lulu on yhden ihmisen kissa. Kuva Merja Lainio. 
Seuraavaksi oli vuorossa veteraaniarvostelu. Kiltti tuomari piti Lulusta todella paljon, Lulu jatkoi viileää linjaa. Kuva Merja Lainio.

Tässä sitä nyt istutaan... Kuva Merja Lainio.


Vähän alkaa jo asento olla vino, kun Lulun passiivinen vastarinta lisääntyy. Lulu käyttäytyy aina hyvin kohteliaasti mutta tekee parhaansa ollakseen kiinnittämättä tuomareihin mitään huomiota. Kuva Merja Lainio.
Kenottamisesta huolimatta tulos oli hyvä, Lulu oli BIS-veteraani.

lauantai 27. tammikuuta 2018

Vapaan viikonlopun viettoa

Meillä on vapaa viikonloppu, ihanaa! Tänään on loikoiltu lukien, siivottu, käyty kaupassa ja laskettu vuoden 2017 eurooppalaispentueiden sukusiitoskertoimia. Kaikenlaista mukavaa vapaapäivän puuhastelua, johon ei arkisin tahdo olla aikaa. Kissat eivät juuri osallistuneet, mutta sainpa otettua kuvan kolmesta kotitontusta.

Lempi pötköttelee Lulu-tädin ja Silmu-mummon välissä.

Silmu on vähän epäileväisellä mielellä kameran suhteen.

Loitsu pötköttelee tapansa mukaan eri paikassa kuin muut tytöt.
Viime viikonloppuna olin Lulun kanssa näyttelyssä Kempeleessä. Pakkasta oli reippaasti koko viikonlopun, mutta junat kulkivat aikataulussa ja hotellihuone oli lämmin. Itse näyttelystä ei juuri jää jälkipolville kerrottavaa ja sen tiesi jo, kun näki tuomarijaon. Kauniita arvioita Lulu keräsi, mutta ei muuta. Ystäväni kissa Armas (GIP SC Taikapeikon Armas P. EUR ns) sen sijaan teki superyllätyksen olemalla lauantaina BIS-kastraattiuros ja sunnuntainakin paneelissa, hieno homma!

Väsynyt pikku päähenkilö hotellissa kahden näyttelypäivän jälkeen. Olimme Kempeleessä vielä sunnuntain ja maanantain välisen yön, ettei kissojen tarvinnut jaksaa näyttelyn jälkeen matkustaa kuutta tuntia kotiin.  

Iloisia näyttelyuutisia tuli Tanskasta, jossa tammikuun puolivälissä järjestettiin eurooppalaisten Breed BIS, ensimmäistä kertaa Suomen ulkopuolella. Tanskalaiset olivat saaneet kokoon 52 eurooppalaista ja Iorin punatäplikäs poika, Feronian Lemon, oli BIS uros! Sylintäydeltä onnea Leville ja Evalle, hienoa menestystä tulee myös maasta muuttaneelle pojalle.

Levi nauttii kesäauringosta. Tämä kuva on minusta niin ihana, että sitä ei voi hymyilemättä katsoa ja Levi on aivan isänsä Iorin ja mummonsa Lempin näköinen. Kuvan otti Levin omistaja Eva Køhler.

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Pikkuisia ja isoja sukulaisia

Silkkiturkin kissalaan syntyi marraskuussa pentue, jonka isä on Iorin poika Feronian Limon, mutta vasta eilen kävin tervehtimässä pikku sukulaisia. Pentuja on neljä, punainen, punatäplikäs ja punatabby tyttö ja ruskeatäplikäs poika. Kiinnostuneet löytävät lisätietoa pennuista kasvattajan kotisivuilta osoitteesta http://personal.fimnet.fi/koti/silkkiturkin/.

Pennuista sai kuvia vasta kun ne olivat heräilemässä unilta, ennen nokosia vauhtia oli aivan liikaa. Tabbytyttö nukkui omissa oloissaan eikä tullut kuviin, mutta kolme muuta lapsukaista heräili samasta pesästä.
Punatäplikäs tyttö
Edessä on yksivärinen punainen tyttö ja taaempana punatäplikäs sisko.
Silkkiturkin kasvattajan luona tapasin myös Eikan eli Casimirrin Escamillon pojan Silkkiturkin Mahtavan Mikaelin eli Nappulan, joka täytti jouluaattona 10 vuotta. Nappula sai lahjaksi samoja herkkuja, joilla Lempi pesisi hampaitaan yhtä mittaa ja joita myös Mikki-veli sai aikaisemmin, mutta herrasmiehenä jakoi tuliaiset kavereiden kanssa.
Pieni suuri mies Nappula.

lauantai 6. tammikuuta 2018

Vierailulla Vilin ja Hulin luona

Kävin tänään tervehtimässä kahta kasvattiani, jotka asuvat samassa kodissa. Lulun poika Casimirrin Fidelio eli Vili on 9-vuotias ja Lempin poika Casimirrin Ior eli Huli täytti joulukuun lopulla 3 vuotta.

Vilillä on diabetes, mutta emäntänsä huolellisessa ja tarkassa hoivassa poika pärjää hyvin. Näen Vilissä tosi paljon Lulua, mutta silmien seudulta tunnistaa myös isän Delicatin KisKisin piirteitä. Vilin tabbykuvio on todella hieno ja väri lämmin ja poika on suloinen kuin karamelli.

Vili oli päiväunilla, mutta nousi ja tuli seurustelemaan heti, kun haistoi tuliaiset. Vein pojille samaa kalaa, joka saa Lempin kinuamaan hampaiden pesua ja hyvin maistui herkku pojillekin.

Vili ei viitsinyt kovasti vaivautua leikkimään, makaili kuitenkin lelujen äärellä ja seurusteli vanhemman herran rauhalliseen tapaan.
Vilin ilmeessä on paljon Lulu-emoa.
Huli mietti hetken, mutta tuli lopulta uteliaana katsomaan vierasta. Enemmän kuin tuliaisherkut poikaa kiinnostivat ensin kasvatuskodista tulleet hajuterveiset kameralaukussa ja kengissä. Huli on vielä nuori ja kehittyy edelleen, mutta on jo varsin vaikuttavan kokoinen herrasmies. Kroppa on pysynyt hyvässä kunnossa ja vauhtia riittää. Hulin kuvio ei ole yhtä selkeä kuin Vilillä, mutta väri lämpenee niin, että se alkaa jo mennä Vilistä ohi. Silmiinpistävintä minulle on Hulin yhdennäköisyys äitinsä kanssa, Huli on miesversio Lempistä jopa siinä määrin, että se on liikuttavaa ja vähän huvittavaakin. Huli on Feronian L2-pentueen neljän komean pojan isä ja seuraavaakin polvea on jo siunaantunut, kun Feronian Limon on saanut 5 pentua Feronian kissalaan ja 4 pentua Silkkiturkin kissalaan.
Hulia tuliaispallot kiinnostivat enemmän, kiitos taas Riitalle hienosta huovutuksesta.

Hulin käsittelyssä pallo sai kyytiä

Mies-Lempi

Lopulta Huli asettui sohvalle poseeraamaan ja malttoi pysyä hetken paikallaankin.
Fiksut pojat asettuivat pyynnöstä näin hienosti yhteiskuvaan.

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Onnea suloinen Silmu!


Meidän mummokissa Silmu täyttää tänään 13 vuotta! Kohta alkavassa pienimuotoisessa juhlassa tarjoillaan katkarapuja päivänsankarin lisäksi koko muullekin porukalle eli Silmun tyttärelle Lululle, toisen tyttären tyttärelle Lempille ja Loitsu-tädille.

Silmu on viime aikoina mouruillut öisin ja olin varannut ajan eläinlääkärille viime keskiviikoksi. Silmusta otettiin näytteitä runsain mitoin ja kaikki oli viitearvoissa eli mitään vikaa ei sieltä löytynyt. Yksi hammas oli kuitenkin siinä kunnossa, että se piti poistaa ja yhden välipäivän jälkeen Silmu matkasi uudelleen vastaanotolle perjantaina.

Leikkaus meni hyvin ja mummo palasi kotiin aivan huppelissa. Yleensä kotoa lähteminen on kauhistus, mutta nyt Silmu istui eteisessä ja raapi väliovea vimmatusti komentaen samalla äänekkääsi avaamaan. Illan mittaan jytäjalka hieman helpotti ja yö meni rauhallisesti. Seuraavina päivinä mummeli luokitteli itsensä potilaaksi ja aina minut nähdessään ojensi käpälänsä ja liftasi syliin. Kipulääke meni helposti ja Silmu on toipunut oikein hyvin.

Metroasemalla matkalla eläinlääkäriin ovat ylhäällä Silmu ja alhaalla Loitsu. Molemmat halusivat reippaina kurkistella matkalla ulos bokseistaan. Molemmat myös käyttäytyivät hienosti vastaanotolla.

Mummolla menojalka vipattaa leikkauksen jälkeen.

Leikkausta seuraavana päivänä silmät olivat jo kirkkaat.

lauantai 23. joulukuuta 2017

Lempin hampaat

Kahdelle meidän neljästä kissasta, Lululle ja Lempille, tulee helposti hammaskiveä ja nämä rouvat käyvät säännöllisesti hammaspesulla. Jotta toimitus olisi kissalle miellyttävä, hampaiden pesusta saa pienen palkan. Lempi on saanut alunperin minttunapin, mutta inflaatio on tuplannut palkan ja nykyään palkkaa pitää saada kaksi. Lempi myös tietää, että toinen tulee eikä lähde pesupaikalta mihinkään ennen kuin palkkaa on tullut sovitun mukaan.

Kävin jouluostoksilla lemmikkiliikkeessä ja ostin lahjaksi kananmakuisia herkkuja. Samalla ostin kotiin yhden tuubin kuivattua kalaa ja ajattelin, että jos se ei kelpaa, lahjoitan pakkauksen eteenpäin. Uusi palkka kelpaa kuitenkin niin hyvin, että Lempi teleporttaa itsensä pyykkikorin kannelle niin pian kuin itse menen kylppäriin ja kehrätä päristää kovaan ääneen hammaspesua odottaen.

Ai miten niin hampaat pestään vain kerran päivässä?

lauantai 16. joulukuuta 2017

Onnea Alma, Voitto ja Gaston!

Essun ensimmäinen pentue, Casimirrin G eli Alma, Voitto ja Gaston, täyttää tänään 8 vuotta. Meillä on Alman eli Casimirrin Gonerilin perheen kanssa ollut alusta asti tapana viettää Alman syntymäpäiviä ja tänäkään vuonna perinne ei rikkoutunut. Pojat asuvat kauempana, Voitto Lapualla ja Gaston Kouvolassa, joten niitä tapaan satunnaisemmin.

Alman kotona oli taas pöytä koreana ja päivänsankari ja siskonsa Elli eli Stormin Ruska leikkivät innolla lahjaksi saamillaan, SER-FER:n hallituksen talkoilemilla huopapalloilla. Alma on hyvässä kunnossa ja turkki kiiltää ja on todella ihanaa päästä tapaamaan kasvattia vielä vuosien kuluttuakin. Tapansa mukaan Alma tarkkaili ensin vierasta kauempaa, kun Elli hoiti seurustelun alusta asti. Ajan kanssa Alma kuitenkin reipastui ja tuli leikkimään, sainpa silitelläkin varovaista tyttöä pitkän tovin.

Alma poseeraa lahjapallonsa kanssa, kiitos Riitalle hienosta huovutuksesta!

Kuvaaminen joulukuun valossa oli hankalaa, tässä hämärässä kuvassa näkyy kuitenkin Alman kaunis ilme.

Alman sisko Elli poseeraa ikkunalla.

Tässä koko G-pentue n. kuuden viikon iässä. Vasemmalla on Voitto, keskellä Alma ja oikealla Gaston.